Kristallitalo puretaan tänään
se jossa tiedän sinun asuvan,
tai ainakin siellä joskus käyneen
silti se talo on ainakin sata kertaa
parempi kuin kaikki muut talot
Purkaisitte mieluummin edes aurinkotemppelin
sillä minä haluan jäädä tähän taloon
laskeutua makaamaan lempihuoneeni lattialle
ja kuunnella kun seinät huokailevat
nekin kai vain kaipuusta
se on lempihuoneeni siksi että
siellä ajattelit kerran minua
ja hymyilit
2004, edit 2014
Wednesday
Friday
Menneet 21
Kuka väritti kylkiluusi punaisiksi?
Täällä tarvitaan nyt ruusuvettä!
Anna minä varovasti leikkaan
siivistäsi aina kerrallaan yhden sulan
Kerro mikä haluat olla
voisin taitella sinusta kukan tai simpukan
niin tai eihän meidän tarvitse olla täällä kuin tiikerin vuosi
Eikä meidän tarvitse itkeä
rakkaudettomuuttamme;
silloin kun silmilläni on unohduksen harso
muistutan sinua aina eniten
2005, edit 2015
Täällä tarvitaan nyt ruusuvettä!
Anna minä varovasti leikkaan
siivistäsi aina kerrallaan yhden sulan
Kerro mikä haluat olla
voisin taitella sinusta kukan tai simpukan
niin tai eihän meidän tarvitse olla täällä kuin tiikerin vuosi
Eikä meidän tarvitse itkeä
rakkaudettomuuttamme;
silloin kun silmilläni on unohduksen harso
muistutan sinua aina eniten
2005, edit 2015
Menneet 20
Kätesi jälki on kohokuvio ihollani
kirjoitit selkääni aamun
sellaisen, jona ei enää itketä
jona kurjet palaavat
En näe puiden oksia sylistäsi
enkä rautalintujen parvia
sinun sylissäsi olen tuulentoivo
2004, edit 2015
kirjoitit selkääni aamun
sellaisen, jona ei enää itketä
jona kurjet palaavat
En näe puiden oksia sylistäsi
enkä rautalintujen parvia
sinun sylissäsi olen tuulentoivo
2004, edit 2015
Thursday
Menneet 19
Untuvatalvi silmissäsi kuljet
käsissäsi helminauha,
joka ehkä joskus kuului minulle
En tiedä, etsitkö,
mutta jos etsit,
olen täällä!
Olen se vihreän alati muuttuva sävy,
nukkuva pilvilintu
vaan lempeissä käsissäsi olen lasiomena
ihosi tuntuu valkoiselta silkiltä
Kuulin!
Vai kuulinko?
Kutsuitko minua?
Olen jo tulossa!
Aamuun on ihan vähän matkaa enää.
2004, edit 2015
käsissäsi helminauha,
joka ehkä joskus kuului minulle
En tiedä, etsitkö,
mutta jos etsit,
olen täällä!
Olen se vihreän alati muuttuva sävy,
nukkuva pilvilintu
vaan lempeissä käsissäsi olen lasiomena
ihosi tuntuu valkoiselta silkiltä
Kuulin!
Vai kuulinko?
Kutsuitko minua?
Olen jo tulossa!
Aamuun on ihan vähän matkaa enää.
2004, edit 2015
Menneet 18
Toisena yönä
taivas oli hetken vapaa avaruudenpelostaan
pilvet peilasivat silloin
meitä uinuvan veden äärellä
villiruusujen tavoin olimme hiljaa
nöyrinä odotimme
enää ei ollut mitään sanottavaa
2004, edit 2015
taivas oli hetken vapaa avaruudenpelostaan
pilvet peilasivat silloin
meitä uinuvan veden äärellä
villiruusujen tavoin olimme hiljaa
nöyrinä odotimme
enää ei ollut mitään sanottavaa
2004, edit 2015
Menneet 17
Lumella on sielu,
se kannattelee kuiskaavaa ilmaa
ja minä unelmoin tuntemattoman kaupungin
jäätymättömistä ikkunoista
kun omani ovat liian painavat ja aina kiinni
Rautaportin takana laulaa nimetön
kuu rakkaastani
minä painan pääni sen kätkettyä sydäntä vasten
ja minä muistan
onneksi talvella ei hengitä muutenkaan
2004, edit 2015
se kannattelee kuiskaavaa ilmaa
ja minä unelmoin tuntemattoman kaupungin
jäätymättömistä ikkunoista
kun omani ovat liian painavat ja aina kiinni
Rautaportin takana laulaa nimetön
kuu rakkaastani
minä painan pääni sen kätkettyä sydäntä vasten
ja minä muistan
onneksi talvella ei hengitä muutenkaan
2004, edit 2015
Menneet 16
Numerot ovat niin ikäviä
kun lasketaan päiviä syksyyn
ensimmäiseen omenankukkaan,
ensimmäiseen sadekesän neidonkorentoon joka
kuolee rannan eteläkärjessä
Selkäni on seitsemän astetta vinossa
aina siihen suuntaan missä sinä olet
taloni ovi aukeaa aina siinä
kulmassa kuin kuinka monta päivää on siitä
kun viimeksi pitelit kättäni
(miten olisi -270)
Kun lasketaan niin monta päivää
kuin on askelia minusta sinuun
lyhyempi matka olisi talviperhosella rannattoman meren yli
2005, edit 2015
(Varmaan matikantunnilla kirjoitettu :D)
kun lasketaan päiviä syksyyn
ensimmäiseen omenankukkaan,
ensimmäiseen sadekesän neidonkorentoon joka
kuolee rannan eteläkärjessä
Selkäni on seitsemän astetta vinossa
aina siihen suuntaan missä sinä olet
taloni ovi aukeaa aina siinä
kulmassa kuin kuinka monta päivää on siitä
kun viimeksi pitelit kättäni
(miten olisi -270)
Kun lasketaan niin monta päivää
kuin on askelia minusta sinuun
lyhyempi matka olisi talviperhosella rannattoman meren yli
2005, edit 2015
(Varmaan matikantunnilla kirjoitettu :D)
Sunday
Menneet 15
Lumisateessa väsyn,
ihostani tuli kaarnaa
mutta älkää rakastavaiset kaivertako
minuun nimiänne
koska kuihdun jo marraskuussa pois
sillä marras tarkoittaa kuolemaa
ja sinun nimesi kevättä.
2004, edit 2015
ihostani tuli kaarnaa
mutta älkää rakastavaiset kaivertako
minuun nimiänne
koska kuihdun jo marraskuussa pois
sillä marras tarkoittaa kuolemaa
ja sinun nimesi kevättä.
2004, edit 2015
Menneet 14
Unohtaa ja tanssia
nukkua ja nähdä unia
valkoisista kivikoista,
helmistä ja bambuhatuista.
Kysyä rakkaalta,
oliko päivä kaunis.
Kysyä itkikö hän yhtään minua
tai kaikkia lähettämättömiä kirjeitäni
Laulaa sumussa ja poimia
kirsikoita kirsikanpunaisilla käsineillä
rakastaa hänen ihoaan jossa on haava
haavanlehtien havistessa
2005, edit 2015
nukkua ja nähdä unia
valkoisista kivikoista,
helmistä ja bambuhatuista.
Kysyä rakkaalta,
oliko päivä kaunis.
Kysyä itkikö hän yhtään minua
tai kaikkia lähettämättömiä kirjeitäni
Laulaa sumussa ja poimia
kirsikoita kirsikanpunaisilla käsineillä
rakastaa hänen ihoaan jossa on haava
haavanlehtien havistessa
2005, edit 2015
Menneet 13
Olen nukahtamaton kivi
ajattelen mykkiä ajatuksia ja värisen hiljaa
mutta en itke,
en edes silloin,
kun kuulen askeleesi kulkevan ohi läheltä
Olen joskus ollut kultaisissa palatseissa,
toisinaan peilisaleissa,
aistikkaissa puutarhoissa,
mutten kai koskaan siellä missä sinä;
kaikki nuo paikat ovat turhia
Illalla kyyneleesi putoilevat
helminä pinnalleni
haluaisin lohduttaa sinua
mutta et puhu kivien kieltä.
2004, edit 2015
ajattelen mykkiä ajatuksia ja värisen hiljaa
mutta en itke,
en edes silloin,
kun kuulen askeleesi kulkevan ohi läheltä
Olen joskus ollut kultaisissa palatseissa,
toisinaan peilisaleissa,
aistikkaissa puutarhoissa,
mutten kai koskaan siellä missä sinä;
kaikki nuo paikat ovat turhia
Illalla kyyneleesi putoilevat
helminä pinnalleni
haluaisin lohduttaa sinua
mutta et puhu kivien kieltä.
2004, edit 2015
Menneet 12
Sano jotain, kerro minulle,
kerro edes sulkiko lintu silmiään eilen,
helmenkaltaisia
Kerro vieläkö kyyneleeni
olivat lammikkona satamassa
tai se musta jälki maassa kun minun
piti raahata kaikki
ne raskaat ajatukset kotiin asti
Kerro kuka suuteli sinua
jäisella kujalla
Kerro minne menee kaikki tämä turha rakkaus
2005, edit 2015
kerro edes sulkiko lintu silmiään eilen,
helmenkaltaisia
Kerro vieläkö kyyneleeni
olivat lammikkona satamassa
tai se musta jälki maassa kun minun
piti raahata kaikki
ne raskaat ajatukset kotiin asti
Kerro kuka suuteli sinua
jäisella kujalla
Kerro minne menee kaikki tämä turha rakkaus
2005, edit 2015
Saturday
Menneet 11
Ikkunat ovat viinihuoneessa kiinni
niin ne saavatkin pysyä
lattia ehkä vain lainehtii odotuksesta
Olen niin kevyt siinä kohtaa missä
sinä alat minussa
Kun käyt sammalmättäälle makaamaan
en enää erota sinua
ja voi kuinka sitä paikkaa kolottaa
missä sydämeni ennen oli
yhdistä pisteet:
sieluni on kaipuun muotoinen.
2004, edit 2015
niin ne saavatkin pysyä
lattia ehkä vain lainehtii odotuksesta
Olen niin kevyt siinä kohtaa missä
sinä alat minussa
Kun käyt sammalmättäälle makaamaan
en enää erota sinua
ja voi kuinka sitä paikkaa kolottaa
missä sydämeni ennen oli
yhdistä pisteet:
sieluni on kaipuun muotoinen.
2004, edit 2015
Menneet 10
Minä olen väritön alkuviiva
alan sinusta, ehkä
tai olen se aniliininpunainen hyväuni,
jonka unohdit
ja kun näen illalla sateenkaaren,
se on sinun selkäsi kaari
Kaikissa portaikoissa joka
mykkää porrasta kiivetessäni
muistan sinut
muistan ihan aina ihan kaiken
2004, edit 2015
alan sinusta, ehkä
tai olen se aniliininpunainen hyväuni,
jonka unohdit
ja kun näen illalla sateenkaaren,
se on sinun selkäsi kaari
Kaikissa portaikoissa joka
mykkää porrasta kiivetessäni
muistan sinut
muistan ihan aina ihan kaiken
2004, edit 2015
Menneet 9
Syksy astuu liian paksun usvan
lailla sisään jääikkunasta
puiden kädet ovat liikkumattomat ja siniset,
niin kuin sinunkin
Kosketustemme välissä on aina
liian paljon avaruutta
Kirjoita minulle kevät
rakasta minulle aamujen valkeus,
valkeampi vain sinun kuiskauksesi:
"Rakkaani"
2004, edit 2015
lailla sisään jääikkunasta
puiden kädet ovat liikkumattomat ja siniset,
niin kuin sinunkin
Kosketustemme välissä on aina
liian paljon avaruutta
Kirjoita minulle kevät
rakasta minulle aamujen valkeus,
valkeampi vain sinun kuiskauksesi:
"Rakkaani"
2004, edit 2015
Menneet 8
Eilen istui kaunis poika kiviaidallani.
Hänen silmänsä olivat kauriinsilmät
luunsa keveitä ja niistä
kuului helähdys aina kun hän liikahti.
Hänen huultensa kaari oli
pehmeää samettia
ja kauniilla suullansa hän söi mansikan
Eilen istui kaunis poika kiviaidallani
ja voi kuinka ikkunat itkivät
hänen sanatonta kirkkauttaan.
2005, edit 2015
Hänen silmänsä olivat kauriinsilmät
luunsa keveitä ja niistä
kuului helähdys aina kun hän liikahti.
Hänen huultensa kaari oli
pehmeää samettia
ja kauniilla suullansa hän söi mansikan
Eilen istui kaunis poika kiviaidallani
ja voi kuinka ikkunat itkivät
hänen sanatonta kirkkauttaan.
2005, edit 2015
Friday
Kaivaudun ovettoman luostarin alle
savenpunaiseen multaan
käteni ovat kiveä kumarran jumalaa jota en näe
repikää siipeni häpeän niin
ja heittäkää palaset tuuleen kalliolta
ehkä ne lentäisivät jumalten
obsidiaanipianoiden koskettimille
ja niin voisin kuulla niiden kirkkaan soinnin
ruusupuumultaani asti.
2005, edit 2015
savenpunaiseen multaan
käteni ovat kiveä kumarran jumalaa jota en näe
repikää siipeni häpeän niin
ja heittäkää palaset tuuleen kalliolta
ehkä ne lentäisivät jumalten
obsidiaanipianoiden koskettimille
ja niin voisin kuulla niiden kirkkaan soinnin
ruusupuumultaani asti.
2005, edit 2015
Menneet 7
Näe minut, näe
kaipuuta tulvivat silmäni!
Näe kivusta taipunut kaulani,
kuinka tuuli lävistää litteät keuhkoni
saisinko tekohengitystä kiitos
tai edes tekosyitä
Sillä löysin jäätyneet jalanjälkesi
hopeahiekasta
kirkkaana päivänä, sellaisena
jolloin talvilintujen luut ovat täynnä lunta;
Ja kaikki tiet ovat selkäsi
kaaren muotoisia:
S niin kuin sokea ikävä
2005, edit. 2015
kaipuuta tulvivat silmäni!
Näe kivusta taipunut kaulani,
kuinka tuuli lävistää litteät keuhkoni
saisinko tekohengitystä kiitos
tai edes tekosyitä
Sillä löysin jäätyneet jalanjälkesi
hopeahiekasta
kirkkaana päivänä, sellaisena
jolloin talvilintujen luut ovat täynnä lunta;
Ja kaikki tiet ovat selkäsi
kaaren muotoisia:
S niin kuin sokea ikävä
2005, edit. 2015
Menneet 6
Jos musta lintu pyrähtää lentoon,
Maa ei pidättele sitä
sen sormet ovat meissä,
huolissaan se kiristää otettaan
routaisin huulin antaa
viimeisen suudelman syyskuun
rakastavaisille
maalaa jäisen kalvon hämärälle
järvelle, joutsenten vielä nukkuessa
huokaa lyhdyn sammuksiin.
Pitele minua sillä pimeässä
ei voi nähdä
enkä muista kuvaasi, tai edes nimeäsi
voin vain kuulla kuinka
tuuli laulaa:
"Voi hän on niin kaunis
oi hän on niin utuinen ja ääretön".
2004, edit 2015
Maa ei pidättele sitä
sen sormet ovat meissä,
huolissaan se kiristää otettaan
routaisin huulin antaa
viimeisen suudelman syyskuun
rakastavaisille
maalaa jäisen kalvon hämärälle
järvelle, joutsenten vielä nukkuessa
huokaa lyhdyn sammuksiin.
Pitele minua sillä pimeässä
ei voi nähdä
enkä muista kuvaasi, tai edes nimeäsi
voin vain kuulla kuinka
tuuli laulaa:
"Voi hän on niin kaunis
oi hän on niin utuinen ja ääretön".
2004, edit 2015
Menneet 5
Oloni on niin heikko,
kun katson koko elämääni
se on maalattu puuseinän pintaan
ja kaikki ne seinän pikku atomit huutavat:
"Sinä! Sinä! Sinä!" yhtäaikaa
minä vedän paksun mustan viivan sen kaiken yli
Katkerat kyyneleeni saavat
orapihlajan kasvamaan lattialautojen välistä
katolta sataa päälleni tähtien sirpaleita
Mutta entä jos tänään
uneni alkaisivat viimein alusta
niissä sinä tulisit ovelleni
ja se olisi sinulle auki.
2004, edit 2015
kun katson koko elämääni
se on maalattu puuseinän pintaan
ja kaikki ne seinän pikku atomit huutavat:
"Sinä! Sinä! Sinä!" yhtäaikaa
minä vedän paksun mustan viivan sen kaiken yli
Katkerat kyyneleeni saavat
orapihlajan kasvamaan lattialautojen välistä
katolta sataa päälleni tähtien sirpaleita
Mutta entä jos tänään
uneni alkaisivat viimein alusta
niissä sinä tulisit ovelleni
ja se olisi sinulle auki.
2004, edit 2015
Menneet 4
Sinä olet tuhat hiljaisuutta
en minä koskaan ole nähnyt
kasvojasi rakas
lintuni
en ainakaan sitä muista
Sinä olet sata surua
siitä etteivät kätesi koskaan ole
silittäneet hiuksiani oi
huhtikuun lintuni,
olen puuttuva höyhen siivistäsi
Sinä olet miljoona aikaa
minä olen niistä yksi:
voi että kun en koskaan saa nähdä sitä miten
sinä rakastat
2004, edit 2015
en minä koskaan ole nähnyt
kasvojasi rakas
lintuni
en ainakaan sitä muista
Sinä olet sata surua
siitä etteivät kätesi koskaan ole
silittäneet hiuksiani oi
huhtikuun lintuni,
olen puuttuva höyhen siivistäsi
Sinä olet miljoona aikaa
minä olen niistä yksi:
voi että kun en koskaan saa nähdä sitä miten
sinä rakastat
2004, edit 2015
Menneet 3
Lasitalostani
näen sinut joka päivä seinien läpi
kun toiveena kuljet pitkin lehmuskäytävää
Tiedän, että olen menettänyt jotain
kun et enää yritä tavoittaa minua sanoillasi
on surullista nähdä sinut aina niin yksin
olisitpa edes onnellinen minusta
Mutta olen nähnyt tulevaisuuteen
ja minua itkettää sen kauneus.
2004, edit 2015
näen sinut joka päivä seinien läpi
kun toiveena kuljet pitkin lehmuskäytävää
Tiedän, että olen menettänyt jotain
kun et enää yritä tavoittaa minua sanoillasi
on surullista nähdä sinut aina niin yksin
olisitpa edes onnellinen minusta
Mutta olen nähnyt tulevaisuuteen
ja minua itkettää sen kauneus.
2004, edit 2015
Thursday
Menneet 1
Kerran uneksin
kauniista ihmisistä ja heidän
toiveikkaista unelmistaan;
ne olivat meriä
ja lintu, jonka silmät näkivät etelän
kimaltavat joet,
se olin minä
ja sinä,
sinun veneesi oli kristallia
että näkisit meren koko kiehtovan syvyyden
et pelännyt lainkaan tuulia,
et merihirviöitä
etkä vapautta
Minua ympäröivät huumaavat kukat,
kaikki oli läpinäkyvää,
sinäkin:
näin että sydämesi oli minulle auki
mutta eihän tammikuun unien lintu voinut lentää
2004, edit 2015
kauniista ihmisistä ja heidän
toiveikkaista unelmistaan;
ne olivat meriä
ja lintu, jonka silmät näkivät etelän
kimaltavat joet,
se olin minä
ja sinä,
sinun veneesi oli kristallia
että näkisit meren koko kiehtovan syvyyden
et pelännyt lainkaan tuulia,
et merihirviöitä
etkä vapautta
Minua ympäröivät huumaavat kukat,
kaikki oli läpinäkyvää,
sinäkin:
näin että sydämesi oli minulle auki
mutta eihän tammikuun unien lintu voinut lentää
2004, edit 2015
Nimetön
Kymmenen tuhatta asiaa tahtosi mukaan
sinä toivoit.
Kamforin tuoksu tuo meille unen
sateesta raikkailla kaduilla,
ensimmäisen sateen vuosisatoihin.
Taivun kuun raskauden alla
sinä käännät selkäsi
näen vain sinun lipuvan kauemmas
jos tuulemme haluavat kuljettaa meidät tänne nyt
anna minun sitten suudella niitä iloiten
olen avoin mutta sinä vaivut pimeään
en näe muuta kuin selkäsi
suljetut silmäluomesi,
kiinni puristetut huulesi
hymyn etäisen maun silmissäsi
joka ei ole tarkoitettu minulle
vaivun tyhjyyteen sinä vaivut
kaukaisiin uniin
niin kuin jumalia sinuakin tulee ihailla vain kauaa
mahdottomuus päästä läpi sieluusi nyt
toive jonka kuulen äänessäsi että minä olisin muualla
ja satutan satutan satutan itseäni omilla kivilläni
missä ovat ne kyyhkyset jotka veivät pois toivon
jota luulin minulla olevan
voi tuokaa se minulle takaisin
rukoukseni ovat roskaa,
on liian pitkä matka valoon
Voi vapauttakaa käteni
että voin syleillä itkumuuria
sylini on täynnä tyhjiä kirjeitä
tämä hiljaisuus musertaa minut, en voi
en voi puhua koska sanani ovat pelkkää rumuutta
ne rikkoisivat meitä vain enemmän
Viisauden joki, myötätunnon meri,
puhdistakaa suruni minusta
päästäkää vapaaksi sydämeni
antakaa minulle ääni kullasta
sanat totuudesta
tahdonvoima armosta
olemus rakkaudesta
antakaa minun antaa pois myrskyni,
pelkoni, katkeruuteni, kädet jotka kurottavat
tehkää tilaa sille mistä en tiedä mitään
mutta sen on pakko olla parempaa kuin tämä
2010
***
Kirjoitin tämän runon yhtenä elämäni hirveimpänä hetkenä, eräänä yönä Shanghaissa. Se on aika kliseinen, ja kliseisyyttä yritän yleensä välttää, mutta siinä on jotain sellaista eeppistä tai jotain minkä vuoksi se ehkä ansaitsee nähdä päivänvalon.
sinä toivoit.
Kamforin tuoksu tuo meille unen
sateesta raikkailla kaduilla,
ensimmäisen sateen vuosisatoihin.
Taivun kuun raskauden alla
sinä käännät selkäsi
näen vain sinun lipuvan kauemmas
jos tuulemme haluavat kuljettaa meidät tänne nyt
anna minun sitten suudella niitä iloiten
olen avoin mutta sinä vaivut pimeään
en näe muuta kuin selkäsi
suljetut silmäluomesi,
kiinni puristetut huulesi
hymyn etäisen maun silmissäsi
joka ei ole tarkoitettu minulle
vaivun tyhjyyteen sinä vaivut
kaukaisiin uniin
niin kuin jumalia sinuakin tulee ihailla vain kauaa
mahdottomuus päästä läpi sieluusi nyt
toive jonka kuulen äänessäsi että minä olisin muualla
ja satutan satutan satutan itseäni omilla kivilläni
missä ovat ne kyyhkyset jotka veivät pois toivon
jota luulin minulla olevan
voi tuokaa se minulle takaisin
rukoukseni ovat roskaa,
on liian pitkä matka valoon
Voi vapauttakaa käteni
että voin syleillä itkumuuria
sylini on täynnä tyhjiä kirjeitä
tämä hiljaisuus musertaa minut, en voi
en voi puhua koska sanani ovat pelkkää rumuutta
ne rikkoisivat meitä vain enemmän
Viisauden joki, myötätunnon meri,
puhdistakaa suruni minusta
päästäkää vapaaksi sydämeni
antakaa minulle ääni kullasta
sanat totuudesta
tahdonvoima armosta
olemus rakkaudesta
antakaa minun antaa pois myrskyni,
pelkoni, katkeruuteni, kädet jotka kurottavat
tehkää tilaa sille mistä en tiedä mitään
mutta sen on pakko olla parempaa kuin tämä
2010
***
Kirjoitin tämän runon yhtenä elämäni hirveimpänä hetkenä, eräänä yönä Shanghaissa. Se on aika kliseinen, ja kliseisyyttä yritän yleensä välttää, mutta siinä on jotain sellaista eeppistä tai jotain minkä vuoksi se ehkä ansaitsee nähdä päivänvalon.
En pyydä edes kirjeitä
Rakkaus on lupaus
valvoa kanssasi kymmenen tuhatta yötä
tai kunnes painajaisesi eivät enää kiusaa sinua;
odottaa sinua sata vuotta
tai niin kauan, että muiden rakkaus
ei enää kannattele sinua;
hoitaa tultasi
kunnes muistat minut
en pyydä että muistaisit
sillä se riittää,
että hyväntahtoisuutesi on koskettanut minua
että tunnen jalon suudelmasi varjon vieläkin otsallani.
valvoa kanssasi kymmenen tuhatta yötä
tai kunnes painajaisesi eivät enää kiusaa sinua;
odottaa sinua sata vuotta
tai niin kauan, että muiden rakkaus
ei enää kannattele sinua;
hoitaa tultasi
kunnes muistat minut
en pyydä että muistaisit
sillä se riittää,
että hyväntahtoisuutesi on koskettanut minua
että tunnen jalon suudelmasi varjon vieläkin otsallani.
Subscribe to:
Posts (Atom)