Helmenhohtoinen ääni

Sieluni rientää luoksesi
kuin uskollinen haikara
joka ei jätä aviopuolisoaan

Illalla,
yöliljojen hämärässä hohteessa
katsomme samaa kuuta.
Mitä kultaisia vuoria,
mitä uinuvia meriä,
mitä polkuja ja vieraita kaupunkeja
onkaan välissämme!
Mutta sanon sinulle,
toiset uneni ovat minut löytäneet
minut on viety kauniiseen ja turvalliseen paikkaan.

Pimeä puoleni kertoo minulle monta
surullista tarinaa
mutta miksi minun pitäisi kuunnella?
Toinen ääni puhuu minulle,
helmenhohtoinen ääni
heti kun muistan kuunnella,
se puhuu.

Menneet 28

Värittömät pilvet painavat
syksyn maata vasten
puut, ihmiset ja linnut kumartuvat hämärästä

Yöllä lyhty on heikko lohtu
kun varjot nuolevat selkää ja
hengittäminen on vaikeaa
keuhkoihin jää pelosta jälkiä

Aamu on saman värinen kuin
taivas joutsenten lähdön jälkeen.
Minä olen saman värinen kuin jalanjälkesi:
musta kuin obsidiaani

2004, edit 2015

Elämäni on pieni

ja ahdas

en muista olenko koskaan tuntenut mitään

ulkona myrskytuuli riepoo puita, sadetta ja aitoja

yritän etsiä sanoja, mutta niitä ei ole

kirjoitan sitten vain miltä tuntuu hengittää

illalla voin pahoin, taas

yritän olla hiljaa, koska nukut

mutta heräät, otat käteni

ja painat sen sydämesi päälle.

Se hetki on uskomattoman kaunis.