Elämäni on pieni
ja ahdas
en muista olenko koskaan tuntenut
mitään
ulkona myrskytuuli riepoo puita, sadetta ja
aitoja
yritän etsiä sanoja, mutta niitä ei
ole
kirjoitan sitten vain miltä tuntuu
hengittää
illalla voin pahoin, taas
yritän olla hiljaa, koska nukut
mutta heräät, otat käteni
ja painat sen sydämesi päälle.
Se hetki on uskomattoman kaunis.
Mahtava kokonaisuus! Ensin aioin kommentoida, että eka säkeistö osuu eniten, mutta viimeinen lause kruunaa kyllä runon tosi upeesti. Eheä runo, etten sanoisi, vau. :)
ReplyDeleteKiitos paljon kommentista Ester! Yleensä mietin runoja aika paljon, mutta tämän kirjoitin muutamassa hetkessä täysin sen pohjalta, mitä olin ajatellut ja tuntenut. Se oli uudenlainen kokemus, enkä yleensä kelpuuttaisi itseltäni näin yksinkertaista tekstiä, mutta luulen, että on aika hyväksyä suunta, johon tyylini on kehittymässä.
Delete