Värittömät pilvet painavat
syksyn maata vasten
puut, ihmiset ja linnut kumartuvat hämärästä
Yöllä lyhty on heikko lohtu
kun varjot nuolevat selkää ja
hengittäminen on vaikeaa
keuhkoihin jää pelosta jälkiä
Aamu on saman värinen kuin
taivas joutsenten lähdön jälkeen.
Minä olen saman värinen kuin jalanjälkesi:
musta kuin obsidiaani
2004, edit 2015
No comments:
Post a Comment