Menneet 27

Ne päivät kun
lunta sataa heinäkuussa
silmät jäätyvät auki ja
on vaikea liikkua
ei voi olla näkemättä

Kirjeesi ei tullut perille
kivipostilaatikkooni
mutta minä puhdistan sen lumesta
kuiskaan että kaikki on hyvin.

2004, edit 2015

Menneet 26

Syön ruusupensaastasi kaikki pahat nuput
kysy vasta sitten miten haluan aamiaiseni

2005, edit 2015

Tai kuin kuninkaan huoneen lukitsematonta ovea

Hengitämme samaa ilmaa
ajattelemme samoja ajatuksia
sinä näet appelsiinipuutarhan merenrannassa,
minä pellon ja tumman metsänreunan
jossa sairas morsian nukkuu
vaikeneva, anteeksiantamaton
henkeni salpautuu aina, kun muistan että se olen minä

Aamunkajossa minulla on antaa vain lupauksia
olen joskus lukenut salaa muiden päiväkirjoja,
sitä häpeän
mutta aamunkajon lupauksia, niitä kohtelen samoin
kuin kerjäläisiksi naamioituneita enkeleitä.

Pimeys tulee liian helposti

Oli se minullakin ääni joskus
hengittäessäni yön indigonsinistä
sinun ollessa niin hiljaa että
olisit sopinut patsaaksi ovenpieleen
viheltäväksi patsaaksi

Runoja ei kuule vain kirjoiteta
ne ovat aineellistunutta katkeruutta, surua,
maailman kliseisimpiä kyyneleitä
aina pitää lainata jonkun toisen ääntä,
kun oma on vieläkin matkoilla

Liekö yönkehrääjä olisi voinut asiaan vaikuttaa
mutta olisi se voinut antaa meille
enemmän sanoja, syitä, tai edes
auttaa tajuamaan, että
yritin kiskoa pientä puuntaimea, aivan kuin
se muka auttaisi sitä kasvamaan
kiskominenhan on se mun juttu

Sinulta kasvaa otsasta yksisarvisen sarventynkä
sitä en aio yrittää kiskoa
annan sinun olla
ihan vaan
rauhassa
kun esitän kaukaista, on sinun
pakko astella se kaukomatka,
jos haluat minulta silityksiä
on ne silti ilmaisia

Ilmaista on nöyryyteni
olenhan jo aivan liikaa velkaa

Satoi pimeän meren yllä,
kuunsäteet jäivät vangiksi
sadepisaroihin
pienet kirkkaat pisarat, vajotkaa pian pohjaan asti!
hohtavat pisarat vajosivat,
simpukat ahmaisivat ne.

Vai miten muuten luulet helmien syntyneen?

Menneet 25

Me ajattelemme samoja ajatuksia
eri huoneissa, eri kaduilla
suutelemme kirsikanpunaisin huulin
samaa jäistä ilmaa
ihomme särkyy samojen luiden kohdalta
ja unet joita emme muista
itkettävät
ja tuntuu ettemme ikinä voisi rakastaa

Aamulla
minä laitan verhot kiinni
kun sinä painat pääsi sateen alla.

2005, edit 2015

Aurinkosilmillä näkee kaikki ulottuvuudet ja syyt
näkee että on parempi olla hiljaa
kuin rakastaa

Menneet 24

Kasvan pieneksi vihaavien silmienne alla
hiukseni ovat murenevaa
tuhkaa: leikatkaa ne!

Ja jokainen mustan kirjan sivu on
lainattu elämästäni;
jokainen sana on ikävä

Voitte ihan hyvin testamentata
suuni ja tuntoaistini.
Milloin olisinkaan käyttänyt niitä

2005, edit 2015

Menneet 23

Puin korsetin estääkseni sydäntäni vajoamasta
vaikka tällä hetkellä en tunne sitä ollenkaan

Hengitys kun terävät
kylkiluut repivät keuhkoja
vaikka paljon kivuttomammin kuin sinun
suudelmasi Lontoon maanalaisessa

paljon lempeämmin kuin sinua
iltapäivisin katselevat leijonasilmät

2005, edit 2015

Menneet 22

Pian kasvavat verisuoneni täyteen
luumupuun oksia
alitajunnassa kaikki muistot ovat avaruuden värisiä
varsinkin ne sinusta kertovat

Olen jo sata kertaa unohtanut
mitkä ovat kaikki ne syyt siihen ettei voi
on vain tiedossa että
jokainen hetki ja paikka ja ajatus on turha
kun olen paperi etkä ole kirjoittanut minuun

2005, edit 2015