Sieluni rientää luoksesi
kuin uskollinen haikara
joka ei jätä aviopuolisoaan
Illalla,
yöliljojen hämärässä hohteessa
katsomme samaa kuuta.
Mitä kultaisia vuoria,
mitä uinuvia meriä,
mitä polkuja ja vieraita kaupunkeja
onkaan välissämme!
Mutta sanon sinulle,
toiset uneni ovat minut löytäneet
minut on viety kauniiseen ja turvalliseen paikkaan.
Pimeä puoleni kertoo minulle monta
surullista tarinaa
mutta miksi minun pitäisi kuunnella?
Toinen ääni puhuu minulle,
helmenhohtoinen ääni
heti kun muistan kuunnella,
se puhuu.
Friday
Menneet 28
Värittömät pilvet painavat
syksyn maata vasten
puut, ihmiset ja linnut kumartuvat hämärästä
Yöllä lyhty on heikko lohtu
kun varjot nuolevat selkää ja
hengittäminen on vaikeaa
keuhkoihin jää pelosta jälkiä
Aamu on saman värinen kuin
taivas joutsenten lähdön jälkeen.
Minä olen saman värinen kuin jalanjälkesi:
musta kuin obsidiaani
2004, edit 2015
syksyn maata vasten
puut, ihmiset ja linnut kumartuvat hämärästä
Yöllä lyhty on heikko lohtu
kun varjot nuolevat selkää ja
hengittäminen on vaikeaa
keuhkoihin jää pelosta jälkiä
Aamu on saman värinen kuin
taivas joutsenten lähdön jälkeen.
Minä olen saman värinen kuin jalanjälkesi:
musta kuin obsidiaani
2004, edit 2015
Monday
Elämäni on pieni
ja ahdas
en muista olenko koskaan tuntenut
mitään
ulkona myrskytuuli riepoo puita, sadetta ja
aitoja
yritän etsiä sanoja, mutta niitä ei
ole
kirjoitan sitten vain miltä tuntuu
hengittää
illalla voin pahoin, taas
yritän olla hiljaa, koska nukut
mutta heräät, otat käteni
ja painat sen sydämesi päälle.
Se hetki on uskomattoman kaunis.
Pelkäsin mutta taistelin
Sinä kaikista kaunein valo
liekin elävä, pyhä hehku
sinut synnytti auringon välke merellä,
illan ensimmäinen tähti katoavalla taivaalla
En minä etsinyt mitään, en
päättänyt mikä valo
voisi jopa sanoa että elämäni oli
supussa ja maailma,
siitä minulla ei ollut tietoa,
ainoastaan kapeista peloistani
Aurinko toi sinut
kun minä istuin paljaan magnoliapuun alla
ja odotin kevättä.
Pelkäsin mutta taistelin
sinut irti omista peloistasi
silmäni ehtivät jo himmetä enkä huomannut
että yötaivas harteillasi, sylisi oli minulle auki
liekin elävä, pyhä hehku
sinut synnytti auringon välke merellä,
illan ensimmäinen tähti katoavalla taivaalla
En minä etsinyt mitään, en
päättänyt mikä valo
voisi jopa sanoa että elämäni oli
supussa ja maailma,
siitä minulla ei ollut tietoa,
ainoastaan kapeista peloistani
Aurinko toi sinut
kun minä istuin paljaan magnoliapuun alla
ja odotin kevättä.
Pelkäsin mutta taistelin
sinut irti omista peloistasi
silmäni ehtivät jo himmetä enkä huomannut
että yötaivas harteillasi, sylisi oli minulle auki
Vain totuudella on merkitystä
Olen valmis
niin kuin haikara on valmis
palaamaan pohjoisen kotiin
sen pitkät siivet ja nokan kuin miekan
tunnistaa jo kaukaa.
Olen valmis
kuin nuppu puhkeamaan
kun tarkasti arvioitu hetki koittaa
päivä on tarpeeksi lempeä ja suloinen.
Olen valmis
uhraamaan mielihaluni
ja mielihyväni
sillä uhraamisen vaikeus
rikkoo viisauden siemenen kuoren
synnyttää ymmärryksen
joka on kaikkia nautintoja kauniimpi.
Sinun morsiamesi
Miellyttävän viileässä huoneessa
kuuluu ikkunasta yön pauhu
kylän kaikki koirat huutelevat toisilleen,
tai vain haukkuvat näkymätöntä uhkaa
kevääseen jo heränneet sammakot
kurnuttavat kuorossa,
ja jossain metelin takana
yksinäinen satakieli.
Jokainen liverrys kuin räjähdys kultaista valoa,
henkäys pyhää elämää
Sinun tuleva vaimosi kuuntelee satakieltä
kädet samanväriset kuin ensimmäiset kukat:
luumu, persikka, kirsikka,
ne pienet liljannäköiset
sammaleisten laattojen väleissä
pienellä kukkulalla, jonne kävelimme illalla.
Istuin patsaan jalan juureen
lintujen laulu oli värikäs elävä kudelma,
värikkäämpi kuin vaaleanpunainen oranssi auringonlasku
Suutelit minua ehkä päälaelle
ja pyöritit lantiosta ilmassa,
kun aloin valittaa
Valittamiseen taipuva vaimosi,
sinun uhrautuva vaimosi,
katkera, vainoharhainen, pakoileva,
arkaluontoinen, herkkä, heiveröinen,
tai kuin keväinen koivulehto
utuisenvihreä, raikas, kärsivällinen
aavistuksen verran riemukas.
Sinun morsiamesi kuulee satakielen pimeässä
ja hymyilee pienesti
kuuluu ikkunasta yön pauhu
kylän kaikki koirat huutelevat toisilleen,
tai vain haukkuvat näkymätöntä uhkaa
kevääseen jo heränneet sammakot
kurnuttavat kuorossa,
ja jossain metelin takana
yksinäinen satakieli.
Jokainen liverrys kuin räjähdys kultaista valoa,
henkäys pyhää elämää
Sinun tuleva vaimosi kuuntelee satakieltä
kädet samanväriset kuin ensimmäiset kukat:
luumu, persikka, kirsikka,
ne pienet liljannäköiset
sammaleisten laattojen väleissä
pienellä kukkulalla, jonne kävelimme illalla.
Istuin patsaan jalan juureen
lintujen laulu oli värikäs elävä kudelma,
värikkäämpi kuin vaaleanpunainen oranssi auringonlasku
Suutelit minua ehkä päälaelle
ja pyöritit lantiosta ilmassa,
kun aloin valittaa
Valittamiseen taipuva vaimosi,
sinun uhrautuva vaimosi,
katkera, vainoharhainen, pakoileva,
arkaluontoinen, herkkä, heiveröinen,
tai kuin keväinen koivulehto
utuisenvihreä, raikas, kärsivällinen
aavistuksen verran riemukas.
Sinun morsiamesi kuulee satakielen pimeässä
ja hymyilee pienesti
Tuesday
Unet vuoret linnut, puhumattomuus
Näimme toisemme
korkeaa taivasta vasten,
selkeämmin kuin unissa
puhuit niin kuin tyyni mies puhuu
joka on juuri löytänyt lähteen
keskeltä aavikkoa
minä taas en puhunut,
enhän puhu,
ellei ole varmaa, että sitä palvotaan
sitä paitsi
voin lumota äänelläni muita,
mutta sinun edessäsi minusta tulee pieni piipittävä varpunen
Keskiyön auringon loppumattomassa kajossa,
hiekkaisen tuulen riepotuksessa
kumpikaan ei löydä tietä vuorille,
ensimmäisen etapin merkkitulille
korkeaa taivasta vasten,
selkeämmin kuin unissa
puhuit niin kuin tyyni mies puhuu
joka on juuri löytänyt lähteen
keskeltä aavikkoa
minä taas en puhunut,
enhän puhu,
ellei ole varmaa, että sitä palvotaan
sitä paitsi
voin lumota äänelläni muita,
mutta sinun edessäsi minusta tulee pieni piipittävä varpunen
Keskiyön auringon loppumattomassa kajossa,
hiekkaisen tuulen riepotuksessa
kumpikaan ei löydä tietä vuorille,
ensimmäisen etapin merkkitulille
Thursday
Tai ainakin kunnes kevät alkaa
Minäkään en voinut kävellä puolimatkaa
ja minunkin askeleeni
olivat suoniin jäätyneestä verestä raskaat
sillä jos jokin on helppoa,
niin yö ei ole silloin kaukana,
eihän
Tässä unessa
et puhu minulle sata kertaa
kuiskaat vain vieraalla kielellä itsellesi
olen nähnyt sen jo niin monta kertaa,
että muistan sen ulkoa
En kai silti haluakaan kuulla muuta
kuin hengityksesi
Ilma ei paina täällä mitään,
vielä vähemmän sydämemme
Olen hiljaa niin kauan,
että kaikki vastaukset annetaan.
ja minunkin askeleeni
olivat suoniin jäätyneestä verestä raskaat
sillä jos jokin on helppoa,
niin yö ei ole silloin kaukana,
eihän
Tässä unessa
et puhu minulle sata kertaa
kuiskaat vain vieraalla kielellä itsellesi
olen nähnyt sen jo niin monta kertaa,
että muistan sen ulkoa
En kai silti haluakaan kuulla muuta
kuin hengityksesi
Ilma ei paina täällä mitään,
vielä vähemmän sydämemme
Olen hiljaa niin kauan,
että kaikki vastaukset annetaan.
Morningside
Itäisillä pelloilla
aurinko on jo noussut
me odotamme hedelmättömässä pimeydessä
sinä olet innokas,
minä epätoivoinen,
mutta mistä johtuu tämä kärsimättömyys
kun ensimmäiset hennot säteet
jo kirkastavat kastepisaroita niityllä?
Elämästä on pakko vielä tulla kaunista
kunhan mekastavat kulkueet ovat menneet
sitten kun talossamme ovat kaikki ikkunat auki
ja pohjoisen sateen tuoksu virtaa sisään
Siellä me vielä tapaamme
muinaisen viikunapuun alla
pohjoisen sairas neito
etelän mutkaton mies
eikä välissämme ole yhtään varjoa
ei pelokasta ajatusta,
ei tietämättömyyden kirousta.
aurinko on jo noussut
me odotamme hedelmättömässä pimeydessä
sinä olet innokas,
minä epätoivoinen,
mutta mistä johtuu tämä kärsimättömyys
kun ensimmäiset hennot säteet
jo kirkastavat kastepisaroita niityllä?
Elämästä on pakko vielä tulla kaunista
kunhan mekastavat kulkueet ovat menneet
sitten kun talossamme ovat kaikki ikkunat auki
ja pohjoisen sateen tuoksu virtaa sisään
Siellä me vielä tapaamme
muinaisen viikunapuun alla
pohjoisen sairas neito
etelän mutkaton mies
eikä välissämme ole yhtään varjoa
ei pelokasta ajatusta,
ei tietämättömyyden kirousta.
Tuesday
Silloin tuulikin iloitsee
Me puhumme taas
seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä,
kunhan pahojen henkien aika on ohi.
Hengityksiemme näkymättömyys,
syreenipuu kukkii
paikassa, jota emme kuule
Ei lumen uhkaa,
taivas on miltei selkeä
silloin puhumme eilisen auringonlaskusta,
toisiinsa kietoutuneista ruusuista puutarhassa,
kahdesta kyyhkysestä, joiden pian täytyy
lentää kauas tuntemattomiin kaupunkeihin.
Puhtaanvalkeat appelsiininkukat kukkivat
jossakin taivaallisen temppelin luona
seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä,
kunhan pahojen henkien aika on ohi.
Hengityksiemme näkymättömyys,
syreenipuu kukkii
paikassa, jota emme kuule
Ei lumen uhkaa,
taivas on miltei selkeä
silloin puhumme eilisen auringonlaskusta,
toisiinsa kietoutuneista ruusuista puutarhassa,
kahdesta kyyhkysestä, joiden pian täytyy
lentää kauas tuntemattomiin kaupunkeihin.
Puhtaanvalkeat appelsiininkukat kukkivat
jossakin taivaallisen temppelin luona
Knowing how to yield is called strength
Toisinaan
lopetan pelkäämästä ääriviivojani,
niiden ikävää lujuutta
tuulen ääntä vuoren huipulla
ja sitä, että unohtaisit
Mutta useammin
repii pelon kohina
muotoja,
etäisyyksiä,
varsinkin luuloja
uhraisin ne kaikki uhritulessa,
jos
Hohtava keto kukkii
kämmenieni alla
päivän tai yhden tunnin,
tai ainakin silloin kun näen sitä samaa unta
jossa sinä annat minulle salaisen nimen:
Sydänten Yhteenliittäjä
etkä koko talvena päästä kädestäni irti
se onkin paras kaikista talvista
lopetan pelkäämästä ääriviivojani,
niiden ikävää lujuutta
tuulen ääntä vuoren huipulla
ja sitä, että unohtaisit
Mutta useammin
repii pelon kohina
muotoja,
etäisyyksiä,
varsinkin luuloja
uhraisin ne kaikki uhritulessa,
jos
Hohtava keto kukkii
kämmenieni alla
päivän tai yhden tunnin,
tai ainakin silloin kun näen sitä samaa unta
jossa sinä annat minulle salaisen nimen:
Sydänten Yhteenliittäjä
etkä koko talvena päästä kädestäni irti
se onkin paras kaikista talvista
Saturday
Menneet 27
Ne päivät kun
lunta sataa heinäkuussa
silmät jäätyvät auki ja
on vaikea liikkua
ei voi olla näkemättä
Kirjeesi ei tullut perille
kivipostilaatikkooni
mutta minä puhdistan sen lumesta
kuiskaan että kaikki on hyvin.
2004, edit 2015
lunta sataa heinäkuussa
silmät jäätyvät auki ja
on vaikea liikkua
ei voi olla näkemättä
Kirjeesi ei tullut perille
kivipostilaatikkooni
mutta minä puhdistan sen lumesta
kuiskaan että kaikki on hyvin.
2004, edit 2015
Menneet 26
Syön ruusupensaastasi kaikki pahat nuput
kysy vasta sitten miten haluan aamiaiseni
2005, edit 2015
kysy vasta sitten miten haluan aamiaiseni
2005, edit 2015
Tai kuin kuninkaan huoneen lukitsematonta ovea
Hengitämme samaa ilmaa
ajattelemme samoja ajatuksia
sinä näet appelsiinipuutarhan merenrannassa,
minä pellon ja tumman metsänreunan
jossa sairas morsian nukkuu
vaikeneva, anteeksiantamaton
henkeni salpautuu aina, kun muistan että se olen minä
Aamunkajossa minulla on antaa vain lupauksia
olen joskus lukenut salaa muiden päiväkirjoja,
sitä häpeän
mutta aamunkajon lupauksia, niitä kohtelen samoin
kuin kerjäläisiksi naamioituneita enkeleitä.
ajattelemme samoja ajatuksia
sinä näet appelsiinipuutarhan merenrannassa,
minä pellon ja tumman metsänreunan
jossa sairas morsian nukkuu
vaikeneva, anteeksiantamaton
henkeni salpautuu aina, kun muistan että se olen minä
Aamunkajossa minulla on antaa vain lupauksia
olen joskus lukenut salaa muiden päiväkirjoja,
sitä häpeän
mutta aamunkajon lupauksia, niitä kohtelen samoin
kuin kerjäläisiksi naamioituneita enkeleitä.
Friday
Pimeys tulee liian helposti
Oli se minullakin ääni joskus
hengittäessäni yön indigonsinistä
sinun ollessa niin hiljaa että
olisit sopinut patsaaksi ovenpieleen
viheltäväksi patsaaksi
Runoja ei kuule vain kirjoiteta
ne ovat aineellistunutta katkeruutta, surua,
maailman kliseisimpiä kyyneleitä
aina pitää lainata jonkun toisen ääntä,
kun oma on vieläkin matkoilla
Liekö yönkehrääjä olisi voinut asiaan vaikuttaa
mutta olisi se voinut antaa meille
enemmän sanoja, syitä, tai edes
auttaa tajuamaan, että
yritin kiskoa pientä puuntaimea, aivan kuin
se muka auttaisi sitä kasvamaan
kiskominenhan on se mun juttu
Sinulta kasvaa otsasta yksisarvisen sarventynkä
sitä en aio yrittää kiskoa
annan sinun olla
ihan vaan
rauhassa
kun esitän kaukaista, on sinun
pakko astella se kaukomatka,
jos haluat minulta silityksiä
on ne silti ilmaisia
Ilmaista on nöyryyteni
olenhan jo aivan liikaa velkaa
hengittäessäni yön indigonsinistä
sinun ollessa niin hiljaa että
olisit sopinut patsaaksi ovenpieleen
viheltäväksi patsaaksi
Runoja ei kuule vain kirjoiteta
ne ovat aineellistunutta katkeruutta, surua,
maailman kliseisimpiä kyyneleitä
aina pitää lainata jonkun toisen ääntä,
kun oma on vieläkin matkoilla
Liekö yönkehrääjä olisi voinut asiaan vaikuttaa
mutta olisi se voinut antaa meille
enemmän sanoja, syitä, tai edes
auttaa tajuamaan, että
yritin kiskoa pientä puuntaimea, aivan kuin
se muka auttaisi sitä kasvamaan
kiskominenhan on se mun juttu
Sinulta kasvaa otsasta yksisarvisen sarventynkä
sitä en aio yrittää kiskoa
annan sinun olla
ihan vaan
rauhassa
kun esitän kaukaista, on sinun
pakko astella se kaukomatka,
jos haluat minulta silityksiä
on ne silti ilmaisia
Ilmaista on nöyryyteni
olenhan jo aivan liikaa velkaa
Wednesday
Menneet 25
Me ajattelemme samoja ajatuksia
eri huoneissa, eri kaduilla
suutelemme kirsikanpunaisin huulin
samaa jäistä ilmaa
ihomme särkyy samojen luiden kohdalta
ja unet joita emme muista
itkettävät
ja tuntuu ettemme ikinä voisi rakastaa
Aamulla
minä laitan verhot kiinni
kun sinä painat pääsi sateen alla.
2005, edit 2015
eri huoneissa, eri kaduilla
suutelemme kirsikanpunaisin huulin
samaa jäistä ilmaa
ihomme särkyy samojen luiden kohdalta
ja unet joita emme muista
itkettävät
ja tuntuu ettemme ikinä voisi rakastaa
Aamulla
minä laitan verhot kiinni
kun sinä painat pääsi sateen alla.
2005, edit 2015
Menneet 24
Kasvan pieneksi vihaavien silmienne alla
hiukseni ovat murenevaa
tuhkaa: leikatkaa ne!
Ja jokainen mustan kirjan sivu on
lainattu elämästäni;
jokainen sana on ikävä
Voitte ihan hyvin testamentata
suuni ja tuntoaistini.
Milloin olisinkaan käyttänyt niitä
2005, edit 2015
hiukseni ovat murenevaa
tuhkaa: leikatkaa ne!
Ja jokainen mustan kirjan sivu on
lainattu elämästäni;
jokainen sana on ikävä
Voitte ihan hyvin testamentata
suuni ja tuntoaistini.
Milloin olisinkaan käyttänyt niitä
2005, edit 2015
Menneet 23
Puin korsetin estääkseni sydäntäni vajoamasta
vaikka tällä hetkellä en tunne sitä ollenkaan
Hengitys kun terävät
kylkiluut repivät keuhkoja
vaikka paljon kivuttomammin kuin sinun
suudelmasi Lontoon maanalaisessa
paljon lempeämmin kuin sinua
iltapäivisin katselevat leijonasilmät
2005, edit 2015
vaikka tällä hetkellä en tunne sitä ollenkaan
Hengitys kun terävät
kylkiluut repivät keuhkoja
vaikka paljon kivuttomammin kuin sinun
suudelmasi Lontoon maanalaisessa
paljon lempeämmin kuin sinua
iltapäivisin katselevat leijonasilmät
2005, edit 2015
Menneet 22
Pian kasvavat verisuoneni täyteen
luumupuun oksia
alitajunnassa kaikki muistot ovat avaruuden värisiä
varsinkin ne sinusta kertovat
Olen jo sata kertaa unohtanut
mitkä ovat kaikki ne syyt siihen ettei voi
on vain tiedossa että
jokainen hetki ja paikka ja ajatus on turha
kun olen paperi etkä ole kirjoittanut minuun
2005, edit 2015
luumupuun oksia
alitajunnassa kaikki muistot ovat avaruuden värisiä
varsinkin ne sinusta kertovat
Olen jo sata kertaa unohtanut
mitkä ovat kaikki ne syyt siihen ettei voi
on vain tiedossa että
jokainen hetki ja paikka ja ajatus on turha
kun olen paperi etkä ole kirjoittanut minuun
2005, edit 2015
Kristallitalo puretaan tänään
se jossa tiedän sinun asuvan,
tai ainakin siellä joskus käyneen
silti se talo on ainakin sata kertaa
parempi kuin kaikki muut talot
Purkaisitte mieluummin edes aurinkotemppelin
sillä minä haluan jäädä tähän taloon
laskeutua makaamaan lempihuoneeni lattialle
ja kuunnella kun seinät huokailevat
nekin kai vain kaipuusta
se on lempihuoneeni siksi että
siellä ajattelit kerran minua
ja hymyilit
2004, edit 2014
se jossa tiedän sinun asuvan,
tai ainakin siellä joskus käyneen
silti se talo on ainakin sata kertaa
parempi kuin kaikki muut talot
Purkaisitte mieluummin edes aurinkotemppelin
sillä minä haluan jäädä tähän taloon
laskeutua makaamaan lempihuoneeni lattialle
ja kuunnella kun seinät huokailevat
nekin kai vain kaipuusta
se on lempihuoneeni siksi että
siellä ajattelit kerran minua
ja hymyilit
2004, edit 2014
Friday
Menneet 21
Kuka väritti kylkiluusi punaisiksi?
Täällä tarvitaan nyt ruusuvettä!
Anna minä varovasti leikkaan
siivistäsi aina kerrallaan yhden sulan
Kerro mikä haluat olla
voisin taitella sinusta kukan tai simpukan
niin tai eihän meidän tarvitse olla täällä kuin tiikerin vuosi
Eikä meidän tarvitse itkeä
rakkaudettomuuttamme;
silloin kun silmilläni on unohduksen harso
muistutan sinua aina eniten
2005, edit 2015
Täällä tarvitaan nyt ruusuvettä!
Anna minä varovasti leikkaan
siivistäsi aina kerrallaan yhden sulan
Kerro mikä haluat olla
voisin taitella sinusta kukan tai simpukan
niin tai eihän meidän tarvitse olla täällä kuin tiikerin vuosi
Eikä meidän tarvitse itkeä
rakkaudettomuuttamme;
silloin kun silmilläni on unohduksen harso
muistutan sinua aina eniten
2005, edit 2015
Menneet 20
Kätesi jälki on kohokuvio ihollani
kirjoitit selkääni aamun
sellaisen, jona ei enää itketä
jona kurjet palaavat
En näe puiden oksia sylistäsi
enkä rautalintujen parvia
sinun sylissäsi olen tuulentoivo
2004, edit 2015
kirjoitit selkääni aamun
sellaisen, jona ei enää itketä
jona kurjet palaavat
En näe puiden oksia sylistäsi
enkä rautalintujen parvia
sinun sylissäsi olen tuulentoivo
2004, edit 2015
Thursday
Menneet 19
Untuvatalvi silmissäsi kuljet
käsissäsi helminauha,
joka ehkä joskus kuului minulle
En tiedä, etsitkö,
mutta jos etsit,
olen täällä!
Olen se vihreän alati muuttuva sävy,
nukkuva pilvilintu
vaan lempeissä käsissäsi olen lasiomena
ihosi tuntuu valkoiselta silkiltä
Kuulin!
Vai kuulinko?
Kutsuitko minua?
Olen jo tulossa!
Aamuun on ihan vähän matkaa enää.
2004, edit 2015
käsissäsi helminauha,
joka ehkä joskus kuului minulle
En tiedä, etsitkö,
mutta jos etsit,
olen täällä!
Olen se vihreän alati muuttuva sävy,
nukkuva pilvilintu
vaan lempeissä käsissäsi olen lasiomena
ihosi tuntuu valkoiselta silkiltä
Kuulin!
Vai kuulinko?
Kutsuitko minua?
Olen jo tulossa!
Aamuun on ihan vähän matkaa enää.
2004, edit 2015
Menneet 18
Toisena yönä
taivas oli hetken vapaa avaruudenpelostaan
pilvet peilasivat silloin
meitä uinuvan veden äärellä
villiruusujen tavoin olimme hiljaa
nöyrinä odotimme
enää ei ollut mitään sanottavaa
2004, edit 2015
taivas oli hetken vapaa avaruudenpelostaan
pilvet peilasivat silloin
meitä uinuvan veden äärellä
villiruusujen tavoin olimme hiljaa
nöyrinä odotimme
enää ei ollut mitään sanottavaa
2004, edit 2015
Menneet 17
Lumella on sielu,
se kannattelee kuiskaavaa ilmaa
ja minä unelmoin tuntemattoman kaupungin
jäätymättömistä ikkunoista
kun omani ovat liian painavat ja aina kiinni
Rautaportin takana laulaa nimetön
kuu rakkaastani
minä painan pääni sen kätkettyä sydäntä vasten
ja minä muistan
onneksi talvella ei hengitä muutenkaan
2004, edit 2015
se kannattelee kuiskaavaa ilmaa
ja minä unelmoin tuntemattoman kaupungin
jäätymättömistä ikkunoista
kun omani ovat liian painavat ja aina kiinni
Rautaportin takana laulaa nimetön
kuu rakkaastani
minä painan pääni sen kätkettyä sydäntä vasten
ja minä muistan
onneksi talvella ei hengitä muutenkaan
2004, edit 2015
Menneet 16
Numerot ovat niin ikäviä
kun lasketaan päiviä syksyyn
ensimmäiseen omenankukkaan,
ensimmäiseen sadekesän neidonkorentoon joka
kuolee rannan eteläkärjessä
Selkäni on seitsemän astetta vinossa
aina siihen suuntaan missä sinä olet
taloni ovi aukeaa aina siinä
kulmassa kuin kuinka monta päivää on siitä
kun viimeksi pitelit kättäni
(miten olisi -270)
Kun lasketaan niin monta päivää
kuin on askelia minusta sinuun
lyhyempi matka olisi talviperhosella rannattoman meren yli
2005, edit 2015
(Varmaan matikantunnilla kirjoitettu :D)
kun lasketaan päiviä syksyyn
ensimmäiseen omenankukkaan,
ensimmäiseen sadekesän neidonkorentoon joka
kuolee rannan eteläkärjessä
Selkäni on seitsemän astetta vinossa
aina siihen suuntaan missä sinä olet
taloni ovi aukeaa aina siinä
kulmassa kuin kuinka monta päivää on siitä
kun viimeksi pitelit kättäni
(miten olisi -270)
Kun lasketaan niin monta päivää
kuin on askelia minusta sinuun
lyhyempi matka olisi talviperhosella rannattoman meren yli
2005, edit 2015
(Varmaan matikantunnilla kirjoitettu :D)
Sunday
Menneet 15
Lumisateessa väsyn,
ihostani tuli kaarnaa
mutta älkää rakastavaiset kaivertako
minuun nimiänne
koska kuihdun jo marraskuussa pois
sillä marras tarkoittaa kuolemaa
ja sinun nimesi kevättä.
2004, edit 2015
ihostani tuli kaarnaa
mutta älkää rakastavaiset kaivertako
minuun nimiänne
koska kuihdun jo marraskuussa pois
sillä marras tarkoittaa kuolemaa
ja sinun nimesi kevättä.
2004, edit 2015
Menneet 14
Unohtaa ja tanssia
nukkua ja nähdä unia
valkoisista kivikoista,
helmistä ja bambuhatuista.
Kysyä rakkaalta,
oliko päivä kaunis.
Kysyä itkikö hän yhtään minua
tai kaikkia lähettämättömiä kirjeitäni
Laulaa sumussa ja poimia
kirsikoita kirsikanpunaisilla käsineillä
rakastaa hänen ihoaan jossa on haava
haavanlehtien havistessa
2005, edit 2015
nukkua ja nähdä unia
valkoisista kivikoista,
helmistä ja bambuhatuista.
Kysyä rakkaalta,
oliko päivä kaunis.
Kysyä itkikö hän yhtään minua
tai kaikkia lähettämättömiä kirjeitäni
Laulaa sumussa ja poimia
kirsikoita kirsikanpunaisilla käsineillä
rakastaa hänen ihoaan jossa on haava
haavanlehtien havistessa
2005, edit 2015
Menneet 13
Olen nukahtamaton kivi
ajattelen mykkiä ajatuksia ja värisen hiljaa
mutta en itke,
en edes silloin,
kun kuulen askeleesi kulkevan ohi läheltä
Olen joskus ollut kultaisissa palatseissa,
toisinaan peilisaleissa,
aistikkaissa puutarhoissa,
mutten kai koskaan siellä missä sinä;
kaikki nuo paikat ovat turhia
Illalla kyyneleesi putoilevat
helminä pinnalleni
haluaisin lohduttaa sinua
mutta et puhu kivien kieltä.
2004, edit 2015
ajattelen mykkiä ajatuksia ja värisen hiljaa
mutta en itke,
en edes silloin,
kun kuulen askeleesi kulkevan ohi läheltä
Olen joskus ollut kultaisissa palatseissa,
toisinaan peilisaleissa,
aistikkaissa puutarhoissa,
mutten kai koskaan siellä missä sinä;
kaikki nuo paikat ovat turhia
Illalla kyyneleesi putoilevat
helminä pinnalleni
haluaisin lohduttaa sinua
mutta et puhu kivien kieltä.
2004, edit 2015
Menneet 12
Sano jotain, kerro minulle,
kerro edes sulkiko lintu silmiään eilen,
helmenkaltaisia
Kerro vieläkö kyyneleeni
olivat lammikkona satamassa
tai se musta jälki maassa kun minun
piti raahata kaikki
ne raskaat ajatukset kotiin asti
Kerro kuka suuteli sinua
jäisella kujalla
Kerro minne menee kaikki tämä turha rakkaus
2005, edit 2015
kerro edes sulkiko lintu silmiään eilen,
helmenkaltaisia
Kerro vieläkö kyyneleeni
olivat lammikkona satamassa
tai se musta jälki maassa kun minun
piti raahata kaikki
ne raskaat ajatukset kotiin asti
Kerro kuka suuteli sinua
jäisella kujalla
Kerro minne menee kaikki tämä turha rakkaus
2005, edit 2015
Saturday
Menneet 11
Ikkunat ovat viinihuoneessa kiinni
niin ne saavatkin pysyä
lattia ehkä vain lainehtii odotuksesta
Olen niin kevyt siinä kohtaa missä
sinä alat minussa
Kun käyt sammalmättäälle makaamaan
en enää erota sinua
ja voi kuinka sitä paikkaa kolottaa
missä sydämeni ennen oli
yhdistä pisteet:
sieluni on kaipuun muotoinen.
2004, edit 2015
niin ne saavatkin pysyä
lattia ehkä vain lainehtii odotuksesta
Olen niin kevyt siinä kohtaa missä
sinä alat minussa
Kun käyt sammalmättäälle makaamaan
en enää erota sinua
ja voi kuinka sitä paikkaa kolottaa
missä sydämeni ennen oli
yhdistä pisteet:
sieluni on kaipuun muotoinen.
2004, edit 2015
Menneet 10
Minä olen väritön alkuviiva
alan sinusta, ehkä
tai olen se aniliininpunainen hyväuni,
jonka unohdit
ja kun näen illalla sateenkaaren,
se on sinun selkäsi kaari
Kaikissa portaikoissa joka
mykkää porrasta kiivetessäni
muistan sinut
muistan ihan aina ihan kaiken
2004, edit 2015
alan sinusta, ehkä
tai olen se aniliininpunainen hyväuni,
jonka unohdit
ja kun näen illalla sateenkaaren,
se on sinun selkäsi kaari
Kaikissa portaikoissa joka
mykkää porrasta kiivetessäni
muistan sinut
muistan ihan aina ihan kaiken
2004, edit 2015
Menneet 9
Syksy astuu liian paksun usvan
lailla sisään jääikkunasta
puiden kädet ovat liikkumattomat ja siniset,
niin kuin sinunkin
Kosketustemme välissä on aina
liian paljon avaruutta
Kirjoita minulle kevät
rakasta minulle aamujen valkeus,
valkeampi vain sinun kuiskauksesi:
"Rakkaani"
2004, edit 2015
lailla sisään jääikkunasta
puiden kädet ovat liikkumattomat ja siniset,
niin kuin sinunkin
Kosketustemme välissä on aina
liian paljon avaruutta
Kirjoita minulle kevät
rakasta minulle aamujen valkeus,
valkeampi vain sinun kuiskauksesi:
"Rakkaani"
2004, edit 2015
Menneet 8
Eilen istui kaunis poika kiviaidallani.
Hänen silmänsä olivat kauriinsilmät
luunsa keveitä ja niistä
kuului helähdys aina kun hän liikahti.
Hänen huultensa kaari oli
pehmeää samettia
ja kauniilla suullansa hän söi mansikan
Eilen istui kaunis poika kiviaidallani
ja voi kuinka ikkunat itkivät
hänen sanatonta kirkkauttaan.
2005, edit 2015
Hänen silmänsä olivat kauriinsilmät
luunsa keveitä ja niistä
kuului helähdys aina kun hän liikahti.
Hänen huultensa kaari oli
pehmeää samettia
ja kauniilla suullansa hän söi mansikan
Eilen istui kaunis poika kiviaidallani
ja voi kuinka ikkunat itkivät
hänen sanatonta kirkkauttaan.
2005, edit 2015
Friday
Kaivaudun ovettoman luostarin alle
savenpunaiseen multaan
käteni ovat kiveä kumarran jumalaa jota en näe
repikää siipeni häpeän niin
ja heittäkää palaset tuuleen kalliolta
ehkä ne lentäisivät jumalten
obsidiaanipianoiden koskettimille
ja niin voisin kuulla niiden kirkkaan soinnin
ruusupuumultaani asti.
2005, edit 2015
savenpunaiseen multaan
käteni ovat kiveä kumarran jumalaa jota en näe
repikää siipeni häpeän niin
ja heittäkää palaset tuuleen kalliolta
ehkä ne lentäisivät jumalten
obsidiaanipianoiden koskettimille
ja niin voisin kuulla niiden kirkkaan soinnin
ruusupuumultaani asti.
2005, edit 2015
Menneet 7
Näe minut, näe
kaipuuta tulvivat silmäni!
Näe kivusta taipunut kaulani,
kuinka tuuli lävistää litteät keuhkoni
saisinko tekohengitystä kiitos
tai edes tekosyitä
Sillä löysin jäätyneet jalanjälkesi
hopeahiekasta
kirkkaana päivänä, sellaisena
jolloin talvilintujen luut ovat täynnä lunta;
Ja kaikki tiet ovat selkäsi
kaaren muotoisia:
S niin kuin sokea ikävä
2005, edit. 2015
kaipuuta tulvivat silmäni!
Näe kivusta taipunut kaulani,
kuinka tuuli lävistää litteät keuhkoni
saisinko tekohengitystä kiitos
tai edes tekosyitä
Sillä löysin jäätyneet jalanjälkesi
hopeahiekasta
kirkkaana päivänä, sellaisena
jolloin talvilintujen luut ovat täynnä lunta;
Ja kaikki tiet ovat selkäsi
kaaren muotoisia:
S niin kuin sokea ikävä
2005, edit. 2015
Menneet 6
Jos musta lintu pyrähtää lentoon,
Maa ei pidättele sitä
sen sormet ovat meissä,
huolissaan se kiristää otettaan
routaisin huulin antaa
viimeisen suudelman syyskuun
rakastavaisille
maalaa jäisen kalvon hämärälle
järvelle, joutsenten vielä nukkuessa
huokaa lyhdyn sammuksiin.
Pitele minua sillä pimeässä
ei voi nähdä
enkä muista kuvaasi, tai edes nimeäsi
voin vain kuulla kuinka
tuuli laulaa:
"Voi hän on niin kaunis
oi hän on niin utuinen ja ääretön".
2004, edit 2015
Maa ei pidättele sitä
sen sormet ovat meissä,
huolissaan se kiristää otettaan
routaisin huulin antaa
viimeisen suudelman syyskuun
rakastavaisille
maalaa jäisen kalvon hämärälle
järvelle, joutsenten vielä nukkuessa
huokaa lyhdyn sammuksiin.
Pitele minua sillä pimeässä
ei voi nähdä
enkä muista kuvaasi, tai edes nimeäsi
voin vain kuulla kuinka
tuuli laulaa:
"Voi hän on niin kaunis
oi hän on niin utuinen ja ääretön".
2004, edit 2015
Menneet 5
Oloni on niin heikko,
kun katson koko elämääni
se on maalattu puuseinän pintaan
ja kaikki ne seinän pikku atomit huutavat:
"Sinä! Sinä! Sinä!" yhtäaikaa
minä vedän paksun mustan viivan sen kaiken yli
Katkerat kyyneleeni saavat
orapihlajan kasvamaan lattialautojen välistä
katolta sataa päälleni tähtien sirpaleita
Mutta entä jos tänään
uneni alkaisivat viimein alusta
niissä sinä tulisit ovelleni
ja se olisi sinulle auki.
2004, edit 2015
kun katson koko elämääni
se on maalattu puuseinän pintaan
ja kaikki ne seinän pikku atomit huutavat:
"Sinä! Sinä! Sinä!" yhtäaikaa
minä vedän paksun mustan viivan sen kaiken yli
Katkerat kyyneleeni saavat
orapihlajan kasvamaan lattialautojen välistä
katolta sataa päälleni tähtien sirpaleita
Mutta entä jos tänään
uneni alkaisivat viimein alusta
niissä sinä tulisit ovelleni
ja se olisi sinulle auki.
2004, edit 2015
Menneet 4
Sinä olet tuhat hiljaisuutta
en minä koskaan ole nähnyt
kasvojasi rakas
lintuni
en ainakaan sitä muista
Sinä olet sata surua
siitä etteivät kätesi koskaan ole
silittäneet hiuksiani oi
huhtikuun lintuni,
olen puuttuva höyhen siivistäsi
Sinä olet miljoona aikaa
minä olen niistä yksi:
voi että kun en koskaan saa nähdä sitä miten
sinä rakastat
2004, edit 2015
en minä koskaan ole nähnyt
kasvojasi rakas
lintuni
en ainakaan sitä muista
Sinä olet sata surua
siitä etteivät kätesi koskaan ole
silittäneet hiuksiani oi
huhtikuun lintuni,
olen puuttuva höyhen siivistäsi
Sinä olet miljoona aikaa
minä olen niistä yksi:
voi että kun en koskaan saa nähdä sitä miten
sinä rakastat
2004, edit 2015
Menneet 3
Lasitalostani
näen sinut joka päivä seinien läpi
kun toiveena kuljet pitkin lehmuskäytävää
Tiedän, että olen menettänyt jotain
kun et enää yritä tavoittaa minua sanoillasi
on surullista nähdä sinut aina niin yksin
olisitpa edes onnellinen minusta
Mutta olen nähnyt tulevaisuuteen
ja minua itkettää sen kauneus.
2004, edit 2015
näen sinut joka päivä seinien läpi
kun toiveena kuljet pitkin lehmuskäytävää
Tiedän, että olen menettänyt jotain
kun et enää yritä tavoittaa minua sanoillasi
on surullista nähdä sinut aina niin yksin
olisitpa edes onnellinen minusta
Mutta olen nähnyt tulevaisuuteen
ja minua itkettää sen kauneus.
2004, edit 2015
Thursday
Menneet 1
Kerran uneksin
kauniista ihmisistä ja heidän
toiveikkaista unelmistaan;
ne olivat meriä
ja lintu, jonka silmät näkivät etelän
kimaltavat joet,
se olin minä
ja sinä,
sinun veneesi oli kristallia
että näkisit meren koko kiehtovan syvyyden
et pelännyt lainkaan tuulia,
et merihirviöitä
etkä vapautta
Minua ympäröivät huumaavat kukat,
kaikki oli läpinäkyvää,
sinäkin:
näin että sydämesi oli minulle auki
mutta eihän tammikuun unien lintu voinut lentää
2004, edit 2015
kauniista ihmisistä ja heidän
toiveikkaista unelmistaan;
ne olivat meriä
ja lintu, jonka silmät näkivät etelän
kimaltavat joet,
se olin minä
ja sinä,
sinun veneesi oli kristallia
että näkisit meren koko kiehtovan syvyyden
et pelännyt lainkaan tuulia,
et merihirviöitä
etkä vapautta
Minua ympäröivät huumaavat kukat,
kaikki oli läpinäkyvää,
sinäkin:
näin että sydämesi oli minulle auki
mutta eihän tammikuun unien lintu voinut lentää
2004, edit 2015
Nimetön
Kymmenen tuhatta asiaa tahtosi mukaan
sinä toivoit.
Kamforin tuoksu tuo meille unen
sateesta raikkailla kaduilla,
ensimmäisen sateen vuosisatoihin.
Taivun kuun raskauden alla
sinä käännät selkäsi
näen vain sinun lipuvan kauemmas
jos tuulemme haluavat kuljettaa meidät tänne nyt
anna minun sitten suudella niitä iloiten
olen avoin mutta sinä vaivut pimeään
en näe muuta kuin selkäsi
suljetut silmäluomesi,
kiinni puristetut huulesi
hymyn etäisen maun silmissäsi
joka ei ole tarkoitettu minulle
vaivun tyhjyyteen sinä vaivut
kaukaisiin uniin
niin kuin jumalia sinuakin tulee ihailla vain kauaa
mahdottomuus päästä läpi sieluusi nyt
toive jonka kuulen äänessäsi että minä olisin muualla
ja satutan satutan satutan itseäni omilla kivilläni
missä ovat ne kyyhkyset jotka veivät pois toivon
jota luulin minulla olevan
voi tuokaa se minulle takaisin
rukoukseni ovat roskaa,
on liian pitkä matka valoon
Voi vapauttakaa käteni
että voin syleillä itkumuuria
sylini on täynnä tyhjiä kirjeitä
tämä hiljaisuus musertaa minut, en voi
en voi puhua koska sanani ovat pelkkää rumuutta
ne rikkoisivat meitä vain enemmän
Viisauden joki, myötätunnon meri,
puhdistakaa suruni minusta
päästäkää vapaaksi sydämeni
antakaa minulle ääni kullasta
sanat totuudesta
tahdonvoima armosta
olemus rakkaudesta
antakaa minun antaa pois myrskyni,
pelkoni, katkeruuteni, kädet jotka kurottavat
tehkää tilaa sille mistä en tiedä mitään
mutta sen on pakko olla parempaa kuin tämä
2010
***
Kirjoitin tämän runon yhtenä elämäni hirveimpänä hetkenä, eräänä yönä Shanghaissa. Se on aika kliseinen, ja kliseisyyttä yritän yleensä välttää, mutta siinä on jotain sellaista eeppistä tai jotain minkä vuoksi se ehkä ansaitsee nähdä päivänvalon.
sinä toivoit.
Kamforin tuoksu tuo meille unen
sateesta raikkailla kaduilla,
ensimmäisen sateen vuosisatoihin.
Taivun kuun raskauden alla
sinä käännät selkäsi
näen vain sinun lipuvan kauemmas
jos tuulemme haluavat kuljettaa meidät tänne nyt
anna minun sitten suudella niitä iloiten
olen avoin mutta sinä vaivut pimeään
en näe muuta kuin selkäsi
suljetut silmäluomesi,
kiinni puristetut huulesi
hymyn etäisen maun silmissäsi
joka ei ole tarkoitettu minulle
vaivun tyhjyyteen sinä vaivut
kaukaisiin uniin
niin kuin jumalia sinuakin tulee ihailla vain kauaa
mahdottomuus päästä läpi sieluusi nyt
toive jonka kuulen äänessäsi että minä olisin muualla
ja satutan satutan satutan itseäni omilla kivilläni
missä ovat ne kyyhkyset jotka veivät pois toivon
jota luulin minulla olevan
voi tuokaa se minulle takaisin
rukoukseni ovat roskaa,
on liian pitkä matka valoon
Voi vapauttakaa käteni
että voin syleillä itkumuuria
sylini on täynnä tyhjiä kirjeitä
tämä hiljaisuus musertaa minut, en voi
en voi puhua koska sanani ovat pelkkää rumuutta
ne rikkoisivat meitä vain enemmän
Viisauden joki, myötätunnon meri,
puhdistakaa suruni minusta
päästäkää vapaaksi sydämeni
antakaa minulle ääni kullasta
sanat totuudesta
tahdonvoima armosta
olemus rakkaudesta
antakaa minun antaa pois myrskyni,
pelkoni, katkeruuteni, kädet jotka kurottavat
tehkää tilaa sille mistä en tiedä mitään
mutta sen on pakko olla parempaa kuin tämä
2010
***
Kirjoitin tämän runon yhtenä elämäni hirveimpänä hetkenä, eräänä yönä Shanghaissa. Se on aika kliseinen, ja kliseisyyttä yritän yleensä välttää, mutta siinä on jotain sellaista eeppistä tai jotain minkä vuoksi se ehkä ansaitsee nähdä päivänvalon.
En pyydä edes kirjeitä
Rakkaus on lupaus
valvoa kanssasi kymmenen tuhatta yötä
tai kunnes painajaisesi eivät enää kiusaa sinua;
odottaa sinua sata vuotta
tai niin kauan, että muiden rakkaus
ei enää kannattele sinua;
hoitaa tultasi
kunnes muistat minut
en pyydä että muistaisit
sillä se riittää,
että hyväntahtoisuutesi on koskettanut minua
että tunnen jalon suudelmasi varjon vieläkin otsallani.
valvoa kanssasi kymmenen tuhatta yötä
tai kunnes painajaisesi eivät enää kiusaa sinua;
odottaa sinua sata vuotta
tai niin kauan, että muiden rakkaus
ei enää kannattele sinua;
hoitaa tultasi
kunnes muistat minut
en pyydä että muistaisit
sillä se riittää,
että hyväntahtoisuutesi on koskettanut minua
että tunnen jalon suudelmasi varjon vieläkin otsallani.
Subscribe to:
Posts (Atom)