Itäisillä pelloilla
aurinko on jo noussut
me odotamme hedelmättömässä pimeydessä
sinä olet innokas,
minä epätoivoinen,
mutta mistä johtuu tämä kärsimättömyys
kun ensimmäiset hennot säteet
jo kirkastavat kastepisaroita niityllä?
Elämästä on pakko vielä tulla kaunista
kunhan mekastavat kulkueet ovat menneet
sitten kun talossamme ovat kaikki ikkunat auki
ja pohjoisen sateen tuoksu virtaa sisään
Siellä me vielä tapaamme
muinaisen viikunapuun alla
pohjoisen sairas neito
etelän mutkaton mies
eikä välissämme ole yhtään varjoa
ei pelokasta ajatusta,
ei tietämättömyyden kirousta.
todella kaunista! voisin kirjoittaa jokaiseen tekstiisi tuon saman kommentin, mutta tuntuisi hupsulta tehdä se aina uudestaan, eli sanonpa siis, että kirjoitat todella kauniisti ja jokainen runosi sykähdyttää kovin.
ReplyDeleteAi kiitos paljon! En muista olenko kommentoinut blogiisi mutta samoja ajatuksia on sinun kirjoituksistasi, sykähdyttävän kauniita ja myös raikkaan erilaisia. Tai oli ehkä niin että ajattelin että kaikki oli niin kaunista etten oikein osannut kommentoida mitään.
ReplyDeleteKaunista ja tyylisi aivan hurmaava! ♡
ReplyDeleteVoi kiitos Ninni! Kävin myös lukemassa runojasi :)
Delete