Hengitämme samaa ilmaa
ajattelemme samoja ajatuksia
sinä näet appelsiinipuutarhan merenrannassa,
minä pellon ja tumman metsänreunan
jossa sairas morsian nukkuu
vaikeneva, anteeksiantamaton
henkeni salpautuu aina, kun muistan että se olen minä
Aamunkajossa minulla on antaa vain lupauksia
olen joskus lukenut salaa muiden päiväkirjoja,
sitä häpeän
mutta aamunkajon lupauksia, niitä kohtelen samoin
kuin kerjäläisiksi naamioituneita enkeleitä.
Tämä runo oli erityisen pysäyttävä, todella osuvia sanavalintoja! Jään seurailemaan.
ReplyDeleteKiitos! Nyt sainkin sanallisen ilmaisun sille mihin tähtään runoissani, osuvat sanavalinnat ;)
Delete