Oli se minullakin ääni joskus
hengittäessäni yön indigonsinistä
sinun ollessa niin hiljaa että
olisit sopinut patsaaksi ovenpieleen
viheltäväksi patsaaksi
Runoja ei kuule vain kirjoiteta
ne ovat aineellistunutta katkeruutta, surua,
maailman kliseisimpiä kyyneleitä
aina pitää lainata jonkun toisen ääntä,
kun oma on vieläkin matkoilla
Liekö yönkehrääjä olisi voinut asiaan vaikuttaa
mutta olisi se voinut antaa meille
enemmän sanoja, syitä, tai edes
auttaa tajuamaan, että
yritin kiskoa pientä puuntaimea, aivan kuin
se muka auttaisi sitä kasvamaan
kiskominenhan on se mun juttu
Sinulta kasvaa otsasta yksisarvisen sarventynkä
sitä en aio yrittää kiskoa
annan sinun olla
ihan vaan
rauhassa
kun esitän kaukaista, on sinun
pakko astella se kaukomatka,
jos haluat minulta silityksiä
on ne silti ilmaisia
Ilmaista on nöyryyteni
olenhan jo aivan liikaa velkaa
Hei. Kiitos kommentista. Luin sinun runoja, ja pidän todella paljon niistä. Niissä on mukava tunnelma, maisema ja niissä on kiva pistäytyä hetkeksi.
ReplyDeleteHei, kiitos että tulit vastakommentoimaan! Aioin kommentoida muitakin runojasi, en vain ikinä oikein osaa pukea sanoiksi asioita joista tykkään runoissa (vaikka sanojenhan pitäisi mulle kai olla helppoja??).
ReplyDeleteHmm voi olla että tämän runon otsikko on muuten jostain sinun runostasi lainattu, kun niitä tänään lueskelin, jossa luki "pimeys tulee liian nopeasti" ja luin sen ensin väärin että helposti. Siitä sain itse asiassa inspiksen kirjoittaa tämän runon. Kiitos siis myös siitä.