Helmenhohtoinen ääni

Sieluni rientää luoksesi
kuin uskollinen haikara
joka ei jätä aviopuolisoaan

Illalla,
yöliljojen hämärässä hohteessa
katsomme samaa kuuta.
Mitä kultaisia vuoria,
mitä uinuvia meriä,
mitä polkuja ja vieraita kaupunkeja
onkaan välissämme!
Mutta sanon sinulle,
toiset uneni ovat minut löytäneet
minut on viety kauniiseen ja turvalliseen paikkaan.

Pimeä puoleni kertoo minulle monta
surullista tarinaa
mutta miksi minun pitäisi kuunnella?
Toinen ääni puhuu minulle,
helmenhohtoinen ääni
heti kun muistan kuunnella,
se puhuu.

Menneet 28

Värittömät pilvet painavat
syksyn maata vasten
puut, ihmiset ja linnut kumartuvat hämärästä

Yöllä lyhty on heikko lohtu
kun varjot nuolevat selkää ja
hengittäminen on vaikeaa
keuhkoihin jää pelosta jälkiä

Aamu on saman värinen kuin
taivas joutsenten lähdön jälkeen.
Minä olen saman värinen kuin jalanjälkesi:
musta kuin obsidiaani

2004, edit 2015

Elämäni on pieni

ja ahdas

en muista olenko koskaan tuntenut mitään

ulkona myrskytuuli riepoo puita, sadetta ja aitoja

yritän etsiä sanoja, mutta niitä ei ole

kirjoitan sitten vain miltä tuntuu hengittää

illalla voin pahoin, taas

yritän olla hiljaa, koska nukut

mutta heräät, otat käteni

ja painat sen sydämesi päälle.

Se hetki on uskomattoman kaunis.

Pelkäsin mutta taistelin

Sinä kaikista kaunein valo
liekin elävä, pyhä hehku
sinut synnytti auringon välke merellä,
illan ensimmäinen tähti katoavalla taivaalla

En minä etsinyt mitään, en
päättänyt mikä valo
voisi jopa sanoa että elämäni oli
supussa ja maailma,
siitä minulla ei ollut tietoa,
ainoastaan kapeista peloistani

Aurinko toi sinut
kun minä istuin paljaan magnoliapuun alla
ja odotin kevättä.
Pelkäsin mutta taistelin
sinut irti omista peloistasi
silmäni ehtivät jo himmetä enkä huomannut
että yötaivas harteillasi, sylisi oli minulle auki

Vain totuudella on merkitystä

Olen valmis

niin kuin haikara on valmis

palaamaan pohjoisen kotiin

sen pitkät siivet ja nokan kuin miekan

tunnistaa jo kaukaa.

Olen valmis

kuin nuppu puhkeamaan

kun tarkasti arvioitu hetki koittaa

päivä on tarpeeksi lempeä ja suloinen.

Olen valmis

uhraamaan mielihaluni

ja mielihyväni

sillä uhraamisen vaikeus

rikkoo viisauden siemenen kuoren

synnyttää ymmärryksen

joka on kaikkia nautintoja kauniimpi.

Sinun morsiamesi

Miellyttävän viileässä huoneessa
kuuluu ikkunasta yön pauhu
kylän kaikki koirat huutelevat toisilleen,
tai vain haukkuvat näkymätöntä uhkaa
kevääseen jo heränneet sammakot
kurnuttavat kuorossa,
ja jossain metelin takana
yksinäinen satakieli.
Jokainen liverrys kuin räjähdys kultaista valoa,
henkäys pyhää elämää

Sinun tuleva vaimosi kuuntelee satakieltä
kädet samanväriset kuin ensimmäiset kukat:
luumu, persikka, kirsikka,
ne pienet liljannäköiset
sammaleisten laattojen väleissä
pienellä kukkulalla, jonne kävelimme illalla.
Istuin patsaan jalan juureen
lintujen laulu oli värikäs elävä kudelma,
värikkäämpi kuin vaaleanpunainen oranssi auringonlasku
Suutelit minua ehkä päälaelle
ja pyöritit lantiosta ilmassa,
kun aloin valittaa

Valittamiseen taipuva vaimosi,
sinun uhrautuva vaimosi,
katkera, vainoharhainen, pakoileva,
arkaluontoinen, herkkä, heiveröinen,
tai kuin keväinen koivulehto
utuisenvihreä, raikas, kärsivällinen
aavistuksen verran riemukas.

Sinun morsiamesi kuulee satakielen pimeässä
ja hymyilee pienesti

Unet vuoret linnut, puhumattomuus

Näimme toisemme
korkeaa taivasta vasten,
selkeämmin kuin unissa
puhuit niin kuin tyyni mies puhuu
joka on juuri löytänyt lähteen
keskeltä aavikkoa
minä taas en puhunut,
enhän puhu,
ellei ole varmaa, että sitä palvotaan
sitä paitsi
voin lumota äänelläni muita,
mutta sinun edessäsi minusta tulee pieni piipittävä varpunen

Keskiyön auringon loppumattomassa kajossa,
hiekkaisen tuulen riepotuksessa
kumpikaan ei löydä tietä vuorille,
ensimmäisen etapin merkkitulille